Kouluttamistaitoja

Ihan käsittämätöntä, että aliupseerikoulun ensimmäistä vaihetta, eli "aukki ykköstä", on jäljellä enää kaksi viikkoa. Toisaalta tuntuu, että ei olla paljoo muuta tehty ku istuttu tunneilla, päntätty kokeisiin ja harjoiteltu kouluttamista sekä johtamista. Ensimmäisinä kouluttamistaidon harjoitteina meidän jokaisen piti pitää 4 hengen pienryhmissä koulutus aiheesta: Rynnäkkökiväärin ominaisuudet, pääosat sekä lukko irroita ja lukko kiinnitä komennot. Ennen varsinaista kulutusta piti harjoitella harjoitussuunnitelman kirjoittamista, joka on jo itsessään hyvin, hyvin vaikeaa ja pikkutarkkaa puuhaa. Pitkästä aikaan pääsi ihan kirjoittamaan käsin konseptipaperille tiukan asemoinnin ja kaavan mukaisesti tekstiä. Oli kuule mukavaa! (NOT!) Mutta sain kuin sainkin muutamien korjailujen jälkeen sen hyväksytysti tehtyä ja vielä hyvällä arvosanalla. Itse koulutus sitten olikin vaativampi. Aikaa piti olla 45 min mutta koska PV, niin omalla kohdallani aikaa oli jotain 30 min. Tulipa siinä sitten pikakelattua koulutus läpi ja paikalla olleet vertaiset (aliupseerioppilaat) esittivät muka alokkaita ja antoivat sitten palautetta ko. koulutuksesta. Tuntui se ihan konkreettinen koulutus kuitenkin ihan mukavalta hommalta.

Lisää koulutustaidon harjoitteita sain vielä, kun vedin KvKK koulutuksen, eli opetin kevyen konekiväärin omaisuuksia, pääosia ja sen purkamista/kasaamista. Ryhmän kouluttamista harjoittelin sitten vartiomiehen tehtäviä opettamalla. Olin todella iloinen kaikesta saamastani palautteesta ja arvosanatkin olivat hyviä. Ihan ehdottomasti johtajakoulutukseen meneminen oli siis minulle oikea päätös. Toki tiedostan, että matkaa niihin alikersantin natsoihin on vielä julmetusti mutta eiköhän tässä sinnitellä. Nythän on jo huhtikuu!

Meillä on myös alkanut koulutushaarakohtainen eriytyvä koulutus, eli koska olen vain nimellisesti lentosäälinjalla niin saan eriytyvää koulutustani viestinnän hommissa. Tein jo muun muassa juttua 2/13 kotiutuvista tuossa maaliskuun lopussa ja nyt huhtukuun alussa seurasin muun Aukin Koulutushaaraharjoitusta kuvaamalla ja tekemällä siitäkin juttua. Mukavia hommia on ollut ja koen, että niistä on takuulla hyötyä siihen kun siirryn kesäkuun lopussa Ruotuväen hommiin.

Ikävästi olen taas joutunut ramppaamaan varuskuntasairaalassa kun katupölysetit ovat aiheuttaneet tuskaisia "allergisia" oireita, joihin piti saada lääkkeet. Lisäksi on selän kanssa ollut vähän hankalaa mutta sain fysioterapeutilta siihen jumppaohjeita. Pitää katsella ja tunnustella. Polvikin kipeytyi tuolla koulutushaaraharjoituksessa... tosin uskon, että se näin viikonloppulevolla tokenee. Ensi viikolla luvassa on lisää eriytyvää koulutusta, koe Ilmavoimien taktiikasta sekä ajokoulu. Lisäksi olemme virka-avussa ja ensi viikonlopun kiinni.

Niin ja kyllä se vaan niin on, ettei niitä PV:n autoja millään siviiliajokorteilla noin vaan ajeta, vaan meidän pitää saada ihan oma valtion virallinen PV:n b-ajolupa. PV, jotta asiat olisivat helppoja ja yksinkertaisia. Tehdään työtä, jolla on tarkoitus... eiks jee ;)

Kolme vinkkiä siitä, kuinka selvitä hengissä marssilta

Ihan hetkeen en olekaan kerinnyt bloggailla. Faktahan on se, että täällä armeijassa oleminen vaan yksinkertaisesti haittaa sun muuta sosiaalista tai virtuaalista elämää. Vaikka kuinka tekisi mieli käyttää nettiä/kännykkää/tablettia, niin se ei vaan onnistu kuin silloin, kun on vapaa-aika ja vapaa-aika on vallan joustava käsite täällä huomaan mä... Meininki on siis vallan erilaista, mitä oli peruskoulutuskaudella (p-kausi), sillä nyt ollaan jumankekka ALIUPSEERIKOULUSSA.

Jos nyt ihan nopeasti summaan tuon edellisen blogikirjoitukseni jälkeisen elämän niin se menee näin:

• P-kauden vika viikko: ei oikein mitään tekemistä, löysäilyä ja hengailua kassulla, lipunryöstöö (jossa rökitettiin 1. ja 2. joukkueet ihan mennen tullen) sekä tupahäröilyä niin ja kamojen pakkausta sekä siirtoa uuteen yksikköön ja tupaan.

• Aliupseerikoulun (AUK) eka viikko: heti napshti nakki ja toimin oman linjan oppilasjohtajana (ei pääsyä iltavapaille ja hirvee vastuu), istuttiin oppitunneilla, RTK (superkiva marssijutska, josta lisää myöhemmin) ja viikonloppugines (ei päästy lomille).

• AUK:n toinen viikko: oppilasjohtajuuden perään heti toinen nakki, eli päivystys (ei pääsyä iltavapaille tai minnekään vaan pöydän ääressä kykkimistä), sitten neljän päivän maasto(taistelu)harjoituskokonaisuus ja lomille lomps. Itselläni tosin vain yhden päivän maastoharjoitus ja migreenikohtaus ==> Varuskuntasairaalan osastolla oloa ja sitten viä kuumeilua ja VUP sekä VMTL kaupan päälle.

Nyt sitten eletään jo AUK:n kolmatta viikkoa, joka on pitänyt sisällään kouluttamistaidon harjoitteita ja linjakohtaista eriytyvää koulutusta. Postaan tästä viikosta vielä erikseen jotain kivaa, sillä nyt prioriteettinä on kertoa teille RTK:sta ja otsikon mukaisesti, kuinka siitä selviää hengissä. 

RTK, eli ryhmätaitokilpailu on kilpailu, missä varusmiehet marssivat noin 10 hengen ryhminä mukavan pituisen lenkin tehtävärasteja suorittaen. Rasteilla testataan varusmiespalveluksessa opittuja taistelijan perustaitoja sekä ryhmän yhteistyökykyä. Aikaa kilpailun suorittamiseen on varattu noin vuorokausi. Pisteitä saa siis sekä rastien suorittamisesta että kokonaisajasta lähdöstä rastien kautta maaliin. Aika on pysähtynyt vain lepoalueella ja viimeiset rastit suoritetaan pikamarssina (kevennetty varustus, mutta kolminkertainen aika). Muu kisa suoritetaan täysvarustuksessa, johon kuuluu taisteluvyön (tetsarin), kypärän ja rynnäkkökiväärin lisäksi täyspakattu selkäreppu. Painoa kantamuksilla on yhteensä... no liikaa, jotain 40 kiloa.

Totuushan oli, että ennen RTK:ta kukaan meistä ei ollut kantanut täysvarustusta ja pisin yksittäinen marssimatka oli joku 12km. Oli siis hieman karua lähteä suorittamaan tätä pikkukisaa täpäri kannossa, kun matka oli yhteensä lähes 50 kilsaa ja ruokana vain mukana kannettava sissimuona (ja protskupatukat). Reitin varrella nukuimme levähdysalueella noin 2 tuntia taivasalla makuupusseissa. Kisa oli siis todella raskas sekä fyysisesti että henkisesti.

Lupasin otsikossa kuitenkin antaa vinkkejä siitä, miten tuommoiselta marssilta voi selvitä lähes ehjänä, hengissä ja keskeyttämättä. Ensimmäinen asia on huolehtia jaloista! Marssi niillä kengillä, millä olet tottunut eniten kävelemään. Omalla kohdallani ne olivat talvikumpparit. Jalkojen huoltoon ennen marssia kuuluu myös tietenkin pesu ja kynsien leikkaaminen mutta sitten ennen puhtaiden sukkien laittoa jalat kannattaa talkata tai rasvata kunnolla hiertymien välttämiseksi. Sukkina suosin itse nylon nilkkasukkaa (sukkahoususukka) ja siihen päälle sitten ne intin perussukat (mustat). Talvikumppareihin tuli tietenkin näiden lisäksi minulla ne huopavuoret. Kumpparit jalkaan ja kunnon kiristys nilkan pääktä erillisillä nahkaremmeillä. Sukkien vaihto levähdyspaikalla tai aiemmin jos ne ovat kastuneet. Tällä tapaa itse säästyin rakoilta, hiertymiltä ja marssimurtumilta.

Toinen asia on muistaa juoda kokoajan vähän ja syödä välipaloja aina tauoilla. Itse selvisin koko taipaleen 3 proteiinipatukalla, Tuplalla, rusinoilla sekä Beef jerky -kuivalihalla. Nälkä ei tullut, kun ei sitä liikaa ajatellut ja huolehti siitä juomisesta.

Henkisestä jaksamisesta huolehtiminen on kolmantena listalla, koska ajatukseni eivät juokse nyt täysin lineaarisesti. Ihan hyvin se voisi olla ensimmäisenä, sillä fysiikan pettäessäkin sitä jaksaa vielä sisulla eteenpäin, mutta toisin päin homma ei toimi. Omaa suoritusta ajatellen oli tärkeää, etten kisatessa tiennyt miten hurjan pitkää taivalta sitä ollaankaan tekemässä. Ei välttämättä olisi usko riittänyt, jos heti lähdössä olisi tiennyt marssin pituutta. Oletukseni oli, että koska RTK on heti näin alyssa niin sen on oltava lyhyempi ja kevyempi kuin edellinen. Siitä oli hyvä aloittaa. Tärkeää on myös jutella ja tsempata muita sekä imeä sitä ryhmän tukea itseensä. Itse heitin puujalkavitsejä, mutta kun oma jaksaminen oli koetuksella, olin hiljaa ja pyysin ryhmää hidastamaan tahtia. Kyllä sitä monesti oli "äitiä ikävä" ja mieli teki lopettaa, vaan kun ei halunnut tuottaa pettymystä muille ja pettää itselle tehtyä lupausta, niin sitä vain oli jatkettava. Välillä laulatti, välillä ajatuksissa kävi Isä meidän. Tunteiden skaala oli aikamoinen. Jotenkin jalkaa vain jaksoi laittaa toisen eteen. Toinen päivä oli helpompi kun tiesi, että tänään se loppuisi ja pääsisi kassulle.

Täytyy sanoa, että meidän ryhmä, joka tuon koko RTK:n suoritti, oli aivan mahtava! Yksin en olisi pärjännyt. Niin sitä löytyy uusia puolia tämmöisestä vanhastakin. Kisaa ei voitettu, eikä oltu lähelläkään, vaan ei sillä väliä. Kuntoisuusloma tuli ja upea kokemus!

Valmiina marssille! (NOT!)