Eka viikko Kehä III:n sisällä

Huh-huh! Meikälikka matkusti Juhannuksen jälkeen isolle kirkolle, eli Helsinkiin. Lähtö otti tiukille ja etenkin tuntui pahalta sanoa heipat kaikille niille mahtaville tyypeille keiden kanssa oli saanut suorittaa palvelusta tähän asti. No mutta siis Cheekin sanoin: "Mä teen sen mitä mun tehtävä on, mä meen koska mun mentävä on."

Tarkoituksenani oli ilmottautua 22.6.2014 klo: 19 jälkeen Kuljetuskomppanian päivystäjälle Santahaminassa. Mukanani oli komennustodistus (siirtotodistus). Mutta kuinkas ollakaan: kun pääsin paikalle (joskus klo 22 pintaan), niin kukaan ei ollut tietoinen, että olen tulossa. Minua odotettiin paikalle vasta maanantaina klo 9. Onnenpäivä! Tämä tarkoitti, että ensimmäinen yöni uudessa yksikössä menikin sitten hieman askeettisimmissa olosuhteissa, mitä tuli siis ainakin petivaatteisiin. Mulla oli tyyny, aluslakana ja päiväpeitto.

Soronnoo Länsiranta! You are always my number one!

Punkka à la Santahamina

Voin kertoa, että kun koitin mennä nukkumaan normaalista yövarustukses (t-paita ja pikkumustat, eli shortsit jalassa) niin meinasin jäätyä. Sit piti nousta ylös ja laittaa villasukat... ei auttanu, piti nousta ja laittaa poolopaita päälle... ei auttanu, piti laittaa pitkät kalsarit jalkaan... ei auttanu, eikä mulla ollu enää oikein mitä lisätä, kun ei kehtaa ihan lomapuku päällä nukkua, joten otin vielä pyyhkeen lisäpeitoks. Vasta sitten sain nukuttuu. Hyinen kassu, hyinen tupa. Yäk Santahamina, oot persiistä! Oikeesti onhan tää osittain vaan hirveetä neiteilyä, mutta kun on tottunu parempaan, niin kyllä ihan hintsusti harmittaa tää uus paikka. Pitää herätä joka aamu 05.30 ja aamupalalle pitää lähteä 05.50, et kerkee 06.35 bussiin ja komennuspaikalle. Niin ja sitten kaikkialle on pitkä matka marssia: muke on kaukana, sode on kaukana ja se varusvaihto, no sehän vasta onki ihan hemmetin kaukana. Aivan superia! Niin ja jotain hiton hanhia (ja hanhenpaskaa) joka paikka täynnä!

Mun uusi "koti" - Upea vanha rakennus (ainakin ulkoa käsin, niin ja just hanhet jossain piilos kytikses)

Mutta ekan viikon maanantai meni ihan vaan tuol kassulla pyöries, oppitunneil ja sit varusteita hakiessa. Mukavaa huomata miten "palvelualttiita" varusvaraston ihmiset ovat muuallakin. Jotenkin tuli oikein lämmin olo ku niin oli sama fiilis ku ennen vanhaan loppuvastuksen kanssa. Sain muun muassa kolme koon 42 kauluspaitaa, kun ei vaan ole pienempiä ja sit koon 52 karvalakin, vaikka mä sanoin et mun hattukoko ois 59-60. Eihän se oo niin justiinsa... ihaku mä käyttäisin yhtään mitään muita varusteita ku lomapukua ja lomamaihareita enää ikuna. Niin ja kauluspaitoja, siis niitä ylisuuria telttoja, mut eihän sitä tarvi olla edustava, kun sitä on vain edustushommis ja komennuspaikkana Pääesikunta. Ei harmita yhtään, ei. Eikä eittämättä yhtään vaivaa se, et jouduin luopumaan mun rakkaasta baretista ja joukko-osastotunnuksesta. Nyt mä oon joku ihmeen kaartinjääkärirykmenttiläinen ja maavoimien väreis... noooooo!!!

Onneksi vihreä(kin) pukee mua... Holy crap! I look fabulous!

Okei, jos mä nyt kuitenkin koittaisin kertoa myös jotain positiivista niin se on RUOKA. Siis ruoka, mitä saa Pääesikunnan lounasravintolasta. Se on aika nannaa. Niin ja onhan nää luovat kirjotteluhommatkin ihan mukavia. Ehkä nyt alkuun on vaan vaikee tottuu ku on uus paikka, uudet ihmiset ja uudet kuviot. Onneksi oon suhteellisen sopeutuvainen ja kovapäinen, eli se mihin ryhdyn niin sen haluan hoitaa loppuun asti. En silti voi kieltää ettenkö olis viime viikolla kokoajan vaan oottanu viikonloppulomaa ja vähän sitä hengähdysaikaa poissa täältä pk-seudun ihmismassasta ja kaikesta uuden opettelusta. Loppuun on ihan pakko purnata vielä tästä Helsingin säätä: tuntuu et tääl ei oo kesää ollenkaan vaan sataa ja tuulee kaikki päivät. Ilmeisesti kesä on tilattu vasta heinäkuulle ku uudet mosatki tulee... Hajotkoon helteeseen ja hyttysiin :D Mut hei, tärkein juttu meinas unohtuu: nyt on juna kääntyny! Eli TJ171, päiviä on siis vähemmän edessä kuin takana!

Sveitsinleikettä viime perjantaina lounaaksi ja päivälliseks jajaja...

Voi rouvitella!

Tiedän, että täällä blogin puolella on tullut taas vietettyä hiljaiseloa, joten nyt on korkea aika korjata asiaa. Täydennän näin jälkikäteen tekstejä ja ajoitan ne niille päivämäärille, milloin asiat ovat oikeasti tapahtuneet. Ai miksi teen näin? Koska pystyn ja haluan tämän blogin olevan edesti jotenkin kronologinen.

No siis vihdoin koitti se kauan odotettu päivä: tiistaina 17. kesäkuuta meidän aliupseerikurssilaiset ylennettiin alikersantin kunnioitettavaan arvoon. Minä olen siis nyt rouva alikersantti! Aivan mahtavaa!!! Itseasiassa Aliupseerikurssi kokonaisuudessaan meni minulta loistavasti, pistemääräni oli oman linjani toiseksi korkein ja arvosana kiitettävä. Kaikista eniten ehkä kuitenkin höllii Aukin risti ja kulmaraudat rinnassa... mutta ei haittaa ne kiitokseksi tulleet kuntoisuuslomatkaan yhtään :)

Nyt sitten täytyy koittaa totutella rouvitteluun ja ryhmänjohtajan raskaaseen vastuuseen, paitsi että ei, sillä aloitan maanantaina 23.6.2014 Ruotuväki -lehden hommissa, joissa ei sitten turhaan pokkuroida. Santahaminassa kasarmiolosuhteissa toivoisin kuitenkin edes vähän saavani valtaa tai rouvittelua osakseni... edes aivan pikkuriikkisen.

Siinä sitä on, mustaa valkoisella ja merkit odottamassa kiinnitystä!

Viimeinen (?!?) voimanponnistus

Kesäkuu on alkanut! Tämä tarkoittaa ainakin kahta asiaa: sataset paukkuu ( TJ199 ) ja aliupseerikoulu lähestyy väistämättä päätöstään, enää 2 viikkoa.

Toukokuun loppu olikin ainakin näillä näkymin itselleni se viimeinen todellinen (fyysinen) voimanponnistus. Läpiviennissä oli jo pitkään kummitellut viikolle 22 toinen RTK mutta mitä lähemmäs mentiin niin sitä epätodennäköiselle vaikutti, että meille olisi jaksettu uutta ryhmätaitokilpailua väsätä. Varsinkin, kun Helatorstai ikävästi katkoo viikkoa.

No onneksi meillä on kekseliäitä skappareita. Yhtiestoimin ne tuumi et annetaan vähän soveltavaa koulutusta ja sitä ansaittua vapaata: viikolla ma-ke koulutusta ja sitten siitä lomille... juuh kiva, mutta mitä koulutusta: maanantaille Liikunnan koulutyö: Esterata ja sitten tiistai-keskiviikko RJ-tutkinto, eli ryhmänjohtajatutkinto.

Valitettavasti maanantai oli sateinen päivä, eikä päästy suorittamaan esterataa (tosi iso harmitus!) mutta se johti siihen, että porukka pääsi kunnolla henkisesti valmistumaan RJ-tutkintoon. Pakattiin täyspakkaus, jokaiselle hankittiin oma toimiva intin polkupyörä ja kaikille suositeltiin aikaista nukkumaanmenoa, sillä kuulemma herätys olisi aikainen ja tutkinto kestäisi yhtäjaksoisesti keskiviikkoaamuun.

Totuus oli, että tiistaina herättiin klo 05.00 ja siitä sitten aamupalan jälkeen täpäri päälle ja taisteluvarustuksessa pyöräillen ampumaradalle, jossa porukka jaettiin neljään 7 hengen ryhmään. Ryhmät suorittivat ampumataitotestin, jonka jälkeen oli RJ-tutkinnon ensimmäinen rasti: teltan pystytys. Puolijoukkueteltta tuli saada pystyyn mahdollisimman nopeasti ja sinne sisälle kamiinaan tulet. Kun valmista, niin alikersantti tarkastamaan ja hänen luvallaan sitten purku. Nopein ryhmä pääsee ensimmäisenä lähtemään liikkeelle. Noh meidän ryhmä voitti. Siitä sitten 5-10 minuutin etumatkalla pyörämarssille, täyspakkaukset mukana ja sitten vielä mukaan yksi kenttäradio (LV241) vara-akkuineen per ryhmä, ettei vaan olisi liian vähän kannettavaa.

Pyörämarssi oli loppujen lopuksi pituudeltaan reilut 90 kilometriä. Siinä välillä suoritettiin lisää rasteja muun muassa Joukkueen puolustukseen ryhmittyminen ja Ensiapurasti. Pyörät jätettiin sitten kassulle ja matkaa jatkettiin jalkamarssina yhä rasteja suorittaen. Jalkamarssin osuus oli semmoiset 25 kilometriä.

Jalkaosuudessa oli rasteina Esterata, Vesistönylitys, Evakuointi ja Toiminta kohdattaessa miinoite. Loppuun vielä pikamarssiosuus ja voila! Maaliin kassulle keskiviikkona noin klo 02.30. Tuossa esteradassa mentiin siis täyspakkauksessa ja teltan&kaminan kanssa esteiden yli/ali. Vesistönylityksessä mentiin joen yli narusta kiinni pitäen ja ah, yhä sen täyspakkauksen kanssa kahlaten/uiden. Evakuointi oli hätäpaareilla noin 1,5 kilsaa. Ihan mukavia voimanponnistuksia ja ryhmähengen luojia kaikki suoritteet.

Meidän joukkue oli ensimmäinen maalissa ja ainoa joukkue, josta ei yksikään luovuttanu vaan tultiin porukalla alusta loppuun. Oli meilläkin vastoinkäymisiä: yhdelle piti muun muassa tuoda uusi pyörä kesken marssia, kun entisestä meni venttiili renkaasta. Silti sykittiin ja vedettiin aivan huikealla hengellä! Itse olin maalissa kyllä NIIN loppu, jalkoja särki aika tavalla mutta oli se sen arvoista! Meidän joukkue palkittiin vielä kuntoisuuslomalla, kun oltiin niin nohevia :)

Keskiviikkona saatiin onneksi nukkua melkein yhteentoista saakka. Sitten vain lounasta ja yksikön siivousta ennen lomille pääsyä. Voin kyllä tunnustaa, että lomilla tuli kyllä vedettyä lonkkaa ihan huolella... Tuli tarpeeseen! Taisi tuo RJ-tutkinto olla mulle viimeinen iso koetinkivi ja kyllähän sen pää kesti ja yllätten (näin vanhalla) kroppakin.