Sattuu, koskee, särkee

Nyt täytyy heti alkuun todeta, ettei fiilikset ole mitenkään katossa, syy: selkävaivat. Taisin tuossa viimeisimmässä postauksessa vähän viitata niihen selkäongelmiin, jotka "viikonloppulevolla tokenevat"... ja p*skanmarjat tokene! Pahenivat vain. Luulen, että aiemmat selkäongelmat (välilevyn pullistumat yms. kivat setit) vaikuttavat yhä taustalla, koska nyt tää mun kipuilu äityi aivan uusiin sfääreihin ja enkä tehnyt mitään sen kummempaa, kuin roudasin vähän painavampaa pahvilaatikkoa ja pikkasen mööbleerasin punkkia tuvassa.

Tässä on nyt kolmas viikko kipuilua menossa. Alkuun oli 10 päivää VMTL ja NKV sekä buranaa ja lihasrelaksantteja. No niillä pärjäsin pari päivää, kunnes alko tuntuu siltäm että kipu nousi potenssiin sata, eikä mikään liikkuminen onnistunut. Sitten otettiin lisäksi Pana-Cod ja vietettiin yö varuskuntasairaalan osastolla. No muutenkin oli gines-viikonloppu ja ne PV:n ajolupajutut, eli teoriatunnit ja ajokoe. Teoriatunneilla en voinut istua, vaan käveleskelin luokan takaosassa, kunnes jalat meinas pettää alta, jolloin siirryin makaamaan pöydälle. Ajolupaopettaja oli kyllä erireilu, kun antoi mun näin tehdä. Tuntui vaan, ettei Aukin kanssataistelijoilta paljoa sympatiaa herunut (paria poikkeusta lukuun ottamatta), sillä porukka vittuili ihan huolella. Siis toki toi selkäkipu oli keksittyä ja feikkasin vaan, että saisin ottaa lepiä ja makoilla oppitunneilla. Muiden mielestä olin siis move, eli hain motivaation puutteesta vapautuksia. Ei meinannut itellä enää ymmärrys riittää, kun joutu puree hammasta ja pidättää itkua, että edes pystyi osallistumaan koko palvelukseen ja muut vaan aukoo päätä. Jos joku on itse kokenut selkäkipuja tai noidannuolen tms. joskus, niin voitte ehkä samaistuu mun tuntemuksiin ja te jotka ette oo kokenut vastaavaa, eikä teillä oo järkeä päässä tai kykyä empatiaan, niin olkaa pliis hiljaa.

Lattialla maataan, koska muuhun ei pysty. Onneksi siskon kelpie viihdyttää :)

Toisaalta onhan se kiva, kun pystyy valitsee millaisen päivän haluaa viettää. Eli joko valitset kipuja ja syöt vaan sen 1200mg buranaa aamulla ja toisen satsin sit iltapäivästä, tämä mahdollusti kuitenkin ns. osallistumisen päivän toimintaan. Toinen vaihtoehto on valita kivuton päivä, jolloin otit Pana-Codia, joka sisältää paracetamolin lisäksi kodeiinia (särkylääke ja lihasrelaksanttihuume samassa) mutta koska lääke on hullun tuju kolmiolääke, niin nukahdat noin tunnin kuluessa lääkkeen nauttimisesta ja loppupäivän ajan on olo vähintäänkin kumma ja väsy niin ja tällöin on palvelukseen osallustuminen vähän haastavaa. Pääsääntöisesti valitsin buranapäiviä mutta sitten ei enää pystynyt. Kolmiolääkkeissä en tietenkään suorittanut sitä ajokoetta, vaan sinnittelin ilman. Yleensä yöksi otin vahvempia lääkkeitä. Toki minun tuurilla yksi yö napsahti ihan extempore päivystysnakki. Oli muksaa siinä sitten koittaa valvoa kolmea tuntia keskellä yötä, kun kroppa sanoo et nyt rentoutetaan ja nukutaan. Kolmiolääkepäivystäjä kiittää.

Tuossa oli pitkän aikaa semmoinen tilanne, ettei varuskuntasairaalassa ollut lääkäriä paikalla lainkaan. Onneksi hoitajan ja fysioterapeutin avustuksella saatiin hommattua mulle tukiliivi, joka on auttanut jo paljon. Nyt maanantaina oli pakko tavata lääkäriäkin, kun lääkkeet meinasi loppua. Sain täydennystä ja sovittiin, ettei Pana-Codia tarvitsisi enää syödä. Toki lääkäri uhkasi E-papereilla, mutta kieltäydyin ja sain 14 päivää lisää NKV-vapautusta. Nyt tämä selkä olisi siis PAKKO saada kuntoon.

Jotta tämä ei olisi pelkkää negatiivista avautumista, niin loppuun kerrottakoon niitä hyviä uutisia. Sekä teoriakoe että ajokoe menivät läpi ja minulla on nyt PV:n ajolupa. Niin ja Aliupseerikoulun ykköskurssi loppui viime torstaina ja minut ylennettiin opintomenestyksen johdosta korpraaliksi muutamien muiden kanssa. Mahtava fiilis! Jotain on siis tehty oikein. Toivottavasti tämä kakkoskurssikin menisi yhtä hyvin ja vaikeudet alkaisivat olla takanapäin. Tänään TJ 237 ja vielä täällä sinnitellään!

Onnellinen oppilaskorpraali

Ainoa oikea baretti on ilmavoimien sininen!

Kouluttamistaitoja

Ihan käsittämätöntä, että aliupseerikoulun ensimmäistä vaihetta, eli "aukki ykköstä", on jäljellä enää kaksi viikkoa. Toisaalta tuntuu, että ei olla paljoo muuta tehty ku istuttu tunneilla, päntätty kokeisiin ja harjoiteltu kouluttamista sekä johtamista. Ensimmäisinä kouluttamistaidon harjoitteina meidän jokaisen piti pitää 4 hengen pienryhmissä koulutus aiheesta: Rynnäkkökiväärin ominaisuudet, pääosat sekä lukko irroita ja lukko kiinnitä komennot. Ennen varsinaista kulutusta piti harjoitella harjoitussuunnitelman kirjoittamista, joka on jo itsessään hyvin, hyvin vaikeaa ja pikkutarkkaa puuhaa. Pitkästä aikaan pääsi ihan kirjoittamaan käsin konseptipaperille tiukan asemoinnin ja kaavan mukaisesti tekstiä. Oli kuule mukavaa! (NOT!) Mutta sain kuin sainkin muutamien korjailujen jälkeen sen hyväksytysti tehtyä ja vielä hyvällä arvosanalla. Itse koulutus sitten olikin vaativampi. Aikaa piti olla 45 min mutta koska PV, niin omalla kohdallani aikaa oli jotain 30 min. Tulipa siinä sitten pikakelattua koulutus läpi ja paikalla olleet vertaiset (aliupseerioppilaat) esittivät muka alokkaita ja antoivat sitten palautetta ko. koulutuksesta. Tuntui se ihan konkreettinen koulutus kuitenkin ihan mukavalta hommalta.

Lisää koulutustaidon harjoitteita sain vielä, kun vedin KvKK koulutuksen, eli opetin kevyen konekiväärin omaisuuksia, pääosia ja sen purkamista/kasaamista. Ryhmän kouluttamista harjoittelin sitten vartiomiehen tehtäviä opettamalla. Olin todella iloinen kaikesta saamastani palautteesta ja arvosanatkin olivat hyviä. Ihan ehdottomasti johtajakoulutukseen meneminen oli siis minulle oikea päätös. Toki tiedostan, että matkaa niihin alikersantin natsoihin on vielä julmetusti mutta eiköhän tässä sinnitellä. Nythän on jo huhtikuu!

Meillä on myös alkanut koulutushaarakohtainen eriytyvä koulutus, eli koska olen vain nimellisesti lentosäälinjalla niin saan eriytyvää koulutustani viestinnän hommissa. Tein jo muun muassa juttua 2/13 kotiutuvista tuossa maaliskuun lopussa ja nyt huhtukuun alussa seurasin muun Aukin Koulutushaaraharjoitusta kuvaamalla ja tekemällä siitäkin juttua. Mukavia hommia on ollut ja koen, että niistä on takuulla hyötyä siihen kun siirryn kesäkuun lopussa Ruotuväen hommiin.

Ikävästi olen taas joutunut ramppaamaan varuskuntasairaalassa kun katupölysetit ovat aiheuttaneet tuskaisia "allergisia" oireita, joihin piti saada lääkkeet. Lisäksi on selän kanssa ollut vähän hankalaa mutta sain fysioterapeutilta siihen jumppaohjeita. Pitää katsella ja tunnustella. Polvikin kipeytyi tuolla koulutushaaraharjoituksessa... tosin uskon, että se näin viikonloppulevolla tokenee. Ensi viikolla luvassa on lisää eriytyvää koulutusta, koe Ilmavoimien taktiikasta sekä ajokoulu. Lisäksi olemme virka-avussa ja ensi viikonlopun kiinni.

Niin ja kyllä se vaan niin on, ettei niitä PV:n autoja millään siviiliajokorteilla noin vaan ajeta, vaan meidän pitää saada ihan oma valtion virallinen PV:n b-ajolupa. PV, jotta asiat olisivat helppoja ja yksinkertaisia. Tehdään työtä, jolla on tarkoitus... eiks jee ;)