Kersantti Karoliina

Aika huikeeta! Sain tuossa päivällä kuulla, että minut on ylennetty kersantiksi... Ei olisi kyllä heti uskonut, sillä inttiähän on jäljellä vielä 22 päivää ja tämä loppurupeama sisältää vielä muutamia näytönpaikkoja.

Just ansaittu kulmarauta kiiltelee :)

Oma johtamissuoritteenihan liittyy tietenkin toimitustyöhön ja se konkretisoituu seuraavalle saapumiserälle Alokasliitteen muodossa. Vielä on homma vähän kesken, mutta tottakai olen vakuuttunut siitä että se tulee olemaan paras infopaketti ever. Työpäivät ovat venyneet sen vuoksi helposti 10–12 tuntiin eikä niitä hienosti ansaittuja lomapäiviä ehdi enää viettämään.

Loputtoman pitkä metrotunneli vie loputtoman pitkiin työpäiviin toimistolla.

Kerran eksyin kahvihuoneeseen, mutta en ehtinyt lueskelemaan.

Lisäksi minun pitäisi lähteä ensi viikolla sotaharjoitukseen Vekaranjärvelle. En vissiin oikeasti sodi, vaan teen viestinnällisiä hommia. Maiseman vaihdos kumminkin piristää ja kenttäolosuhteet tuovat mukavasti lisähaastetta tähän istumatyöhön. Ihan lopuksi pitäisi vielä hoitaa kotiuttamistestit, eli ammunnat, cooper ja lihaskunto. Voin tunnustaa, ettei näissä hommissa kunto ole kyllä parantunut vaan yleensä työnarkomaanina valitsen sen kuntoilun sijaan päätetyöskentelyn.

Ei auta kuin hoitaa kunnialla loppuun, mikä on toki ollut kokoajan tarkoitus. Tämä ylennys ei siihen vaikuta, vaikka tuossa jo vannoinkin gonahtavani lopullisesti. Ylennyksestä saa kaivattua lisävirtaa, millä sinnitellään kohti reservin aurinkoa. Tässä on mennyt aika kuin siivillä, mutta toisaalta on ollut tavattovan vaikeaa ja ressaavaakin. Meillä on ollut koulutuspäiviä ja nakkihommia vielä normaalin toimitustyön päälle, joten monella on ollut hermot aika kireällä. Myös itselläni.

Koulutuspäivässä pitää keskittyä!

Kulunvalvontapäätekin alkaa sekoilemaan, kun on niin vähän aamuja.

Tänään, tämän ylennyksen tuoman hyvän fiiliksen myötä herkistyin myös muistelemaan omaa palvelusaikaani tarkemmin. Asia, mikä nousee inttiajasta kaikista selkeimmin esiin on se voimauttava tuki, mitä olen saanut palvelustovereiltani. Etenkin haluan korostaa alusta asti mukana olleiden Kauhajoki-tuvan naisten mahtavuutta. Tiedätte kyllä keitä ootte ja pakko sanoa, että olette mulle NIIN tärkeitä. Vaikka ollaankin menty eri suuntiin fyysisesti ihan jo tehtäviemme takia, niin mielestäni se yhteishenki on säilynyt välimatkasta huolimatta vahvana. En olisi silloin tammikuussa uskonut, että voisin törmätä niin huikeisiin tyyppeihin. Ilman teitä, en olisi tässä... KIITOS!

Kohta ne aamut loppuu ja edessä on arki. Omalla kohdallani se tarkoittaa paluuta työelämään, mikä on hyvä juttu, koska tarvitsen rutiineja. Koitan vielä ehtiä kirjoittelemaan tunnelmia loppuajalta, mutta tässä vaiheessa rouva kersantti kiittää ja kuittaa!

Jouluksi reserviin! Kuvan juoma on alkoholipitoinen mutta nautittu lomilla.

Kouluttamistaitoja

Ihan käsittämätöntä, että aliupseerikoulun ensimmäistä vaihetta, eli "aukki ykköstä", on jäljellä enää kaksi viikkoa. Toisaalta tuntuu, että ei olla paljoo muuta tehty ku istuttu tunneilla, päntätty kokeisiin ja harjoiteltu kouluttamista sekä johtamista. Ensimmäisinä kouluttamistaidon harjoitteina meidän jokaisen piti pitää 4 hengen pienryhmissä koulutus aiheesta: Rynnäkkökiväärin ominaisuudet, pääosat sekä lukko irroita ja lukko kiinnitä komennot. Ennen varsinaista kulutusta piti harjoitella harjoitussuunnitelman kirjoittamista, joka on jo itsessään hyvin, hyvin vaikeaa ja pikkutarkkaa puuhaa. Pitkästä aikaan pääsi ihan kirjoittamaan käsin konseptipaperille tiukan asemoinnin ja kaavan mukaisesti tekstiä. Oli kuule mukavaa! (NOT!) Mutta sain kuin sainkin muutamien korjailujen jälkeen sen hyväksytysti tehtyä ja vielä hyvällä arvosanalla. Itse koulutus sitten olikin vaativampi. Aikaa piti olla 45 min mutta koska PV, niin omalla kohdallani aikaa oli jotain 30 min. Tulipa siinä sitten pikakelattua koulutus läpi ja paikalla olleet vertaiset (aliupseerioppilaat) esittivät muka alokkaita ja antoivat sitten palautetta ko. koulutuksesta. Tuntui se ihan konkreettinen koulutus kuitenkin ihan mukavalta hommalta.

Lisää koulutustaidon harjoitteita sain vielä, kun vedin KvKK koulutuksen, eli opetin kevyen konekiväärin omaisuuksia, pääosia ja sen purkamista/kasaamista. Ryhmän kouluttamista harjoittelin sitten vartiomiehen tehtäviä opettamalla. Olin todella iloinen kaikesta saamastani palautteesta ja arvosanatkin olivat hyviä. Ihan ehdottomasti johtajakoulutukseen meneminen oli siis minulle oikea päätös. Toki tiedostan, että matkaa niihin alikersantin natsoihin on vielä julmetusti mutta eiköhän tässä sinnitellä. Nythän on jo huhtikuu!

Meillä on myös alkanut koulutushaarakohtainen eriytyvä koulutus, eli koska olen vain nimellisesti lentosäälinjalla niin saan eriytyvää koulutustani viestinnän hommissa. Tein jo muun muassa juttua 2/13 kotiutuvista tuossa maaliskuun lopussa ja nyt huhtukuun alussa seurasin muun Aukin Koulutushaaraharjoitusta kuvaamalla ja tekemällä siitäkin juttua. Mukavia hommia on ollut ja koen, että niistä on takuulla hyötyä siihen kun siirryn kesäkuun lopussa Ruotuväen hommiin.

Ikävästi olen taas joutunut ramppaamaan varuskuntasairaalassa kun katupölysetit ovat aiheuttaneet tuskaisia "allergisia" oireita, joihin piti saada lääkkeet. Lisäksi on selän kanssa ollut vähän hankalaa mutta sain fysioterapeutilta siihen jumppaohjeita. Pitää katsella ja tunnustella. Polvikin kipeytyi tuolla koulutushaaraharjoituksessa... tosin uskon, että se näin viikonloppulevolla tokenee. Ensi viikolla luvassa on lisää eriytyvää koulutusta, koe Ilmavoimien taktiikasta sekä ajokoulu. Lisäksi olemme virka-avussa ja ensi viikonlopun kiinni.

Niin ja kyllä se vaan niin on, ettei niitä PV:n autoja millään siviiliajokorteilla noin vaan ajeta, vaan meidän pitää saada ihan oma valtion virallinen PV:n b-ajolupa. PV, jotta asiat olisivat helppoja ja yksinkertaisia. Tehdään työtä, jolla on tarkoitus... eiks jee ;)