keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kersantti Karoliina

Aika huikeeta! Sain tuossa päivällä kuulla, että minut on ylennetty kersantiksi... Ei olisi kyllä heti uskonut, sillä inttiähän on jäljellä vielä 22 päivää ja tämä loppurupeama sisältää vielä muutamia näytönpaikkoja.

Just ansaittu kulmarauta kiiltelee :)

Oma johtamissuoritteenihan liittyy tietenkin toimitustyöhön ja se konkretisoituu seuraavalle saapumiserälle Alokasliitteen muodossa. Vielä on homma vähän kesken, mutta tottakai olen vakuuttunut siitä että se tulee olemaan paras infopaketti ever. Työpäivät ovat venyneet sen vuoksi helposti 10–12 tuntiin eikä niitä hienosti ansaittuja lomapäiviä ehdi enää viettämään.

Loputtoman pitkä metrotunneli vie loputtoman pitkiin työpäiviin toimistolla.
Kerran eksyin kahvihuoneeseen, mutta en ehtinyt lueskelemaan.

Lisäksi minun pitäisi lähteä ensi viikolla sotaharjoitukseen Vekaranjärvelle. En vissiin oikeasti sodi, vaan teen viestinnällisiä hommia. Maiseman vaihdos kumminkin piristää ja kenttäolosuhteet tuovat mukavasti lisähaastetta tähän istumatyöhön. Ihan lopuksi pitäisi vielä hoitaa kotiuttamistestit, eli ammunnat, cooper ja lihaskunto. Voin tunnustaa, ettei näissä hommissa kunto ole kyllä parantunut vaan yleensä työnarkomaanina valitsen sen kuntoilun sijaan päätetyöskentelyn.

Ei auta kuin hoitaa kunnialla loppuun, mikä on toki ollut kokoajan tarkoitus. Tämä ylennys ei siihen vaikuta, vaikka tuossa jo vannoinkin gonahtavani lopullisesti. Ylennyksestä saa kaivattua lisävirtaa, millä sinnitellään kohti reservin aurinkoa. Tässä on mennyt aika kuin siivillä, mutta toisaalta on ollut tavattovan vaikeaa ja ressaavaakin. Meillä on ollut koulutuspäiviä ja nakkihommia vielä normaalin toimitustyön päälle, joten monella on ollut hermot aika kireällä. Myös itselläni.

Koulutuspäivässä pitää keskittyä!

Kulunvalvontapäätekin alkaa sekoilemaan, kun on niin vähän aamuja.

Tänään, tämän ylennyksen tuoman hyvän fiiliksen myötä herkistyin myös muistelemaan omaa palvelusaikaani tarkemmin. Asia, mikä nousee inttiajasta kaikista selkeimmin esiin on se voimauttava tuki, mitä olen saanut palvelustovereiltani. Etenkin haluan korostaa alusta asti mukana olleiden Kauhajoki-tuvan naisten mahtavuutta. Tiedätte kyllä keitä ootte ja pakko sanoa, että olette mulle NIIN tärkeitä. Vaikka ollaankin menty eri suuntiin fyysisesti ihan jo tehtäviemme takia, niin mielestäni se yhteishenki on säilynyt välimatkasta huolimatta vahvana. En olisi silloin tammikuussa uskonut, että voisin törmätä niin huikeisiin tyyppeihin. Ilman teitä, en olisi tässä... KIITOS!

Kohta ne aamut loppuu ja edessä on arki. Omalla kohdallani se tarkoittaa paluuta työelämään, mikä on hyvä juttu, koska tarvitsen rutiineja. Koitan vielä ehtiä kirjoittelemaan tunnelmia loppuajalta, mutta tässä vaiheessa rouva kersantti kiittää ja kuittaa!

Jouluksi reserviin! Kuvan juoma on alkoholipitoinen mutta nautittu lomilla.


3 kommenttia:

  1. Onnittelut Kersantti sanna aino Karoliinalle! Olet todella sen ansainnut!

    VastaaPoista
  2. Khih kiitos itsellesi yhdessä vietetystä ajasta ;) piristi kivasti päivää täälä loppusodan keskellä, maasto tj 3 ;D

    VastaaPoista
  3. Onnea ylennyksestä ja kiitos loistavasta alokasliitteestä ;) Sain vastauksen moneen kysymykseen (Y)

    VastaaPoista