Ja varmasti moni on pidätellyt hengitystään, että mitäpä sitä kuuluu mun inttielämään. Itseasiassa aika hyvää kuuluu. Leikkaus meni hyvin ja ongelmitta, toki toipumisaikaa sain runsaasti ja tällä tarkoitan liki kahden viikon kotihoitojaksoa tossa syyskuun alussa.
En kyllä valita, sillä kotona ollessa sai etäisyyttä kaikkeen siihen, mikä kassuarjessa ja omissa hommissa ahisti... niin ja ennen kaikkea: sai levättyä! Olihan mulla kyllä kipuja ja liikunta- ja nostokielto, et silleen kurjaakin mutta särkkärikuuri autto paljon ja leikkaushaava on parantunut hyvää vauhtia. Olen nyt kyllä ihan täysin palveluskelpoinen!
 |
| Nuuskamuikkunen sanoo, miten asiat on. |
Se, että oli poissa intistä pari viikkoa muutti asioita. Vanha miehistö kotiutui tyyliin kaksi päivää sen jälkeen, kun olin palannut kotihoidosta. Oikeastaan, en siis enää nähnyt sitä porukkaa vaan tilalle oli tullut uusi. Vaikka itselläni oli hirveet ennakkoluulot ja pelot uuden miehistön takia, niin ne kaikki osoittautuivat vääriksi. Uusi miehistö on todella mukavaa, motivoitunutta ja puheliasta porukkaa. Tuntuu, että ekaan kertaan pitkään aikaa on muodostumassa oikeaa ryhmähenkeä ja yhdessätekemisen meininkiä. Aika huikeeta!
Mikä myös on huikeeta, on tottakai karate ja tarkemmin vielä siis se, että ehdin jopa käymään viikonlopun kestävällä karateleirillä. Siellä oli kaikki ystävät ja tottakai itse karatetekniikkaan uppoutuminen pitkästä aikaan teki hyvää! Lihakset kiitti kyl huolella, kun takana oli se parin viikon sairasloma. Aijaijai kun teki höpöä sit vetästä kahteen päivään useamman tunnin treenit!
 |
| Sushi-buffaa karateleirin ohessa ja hyvää oli! |
|
|
|
Karaten lisäksi olen päässyt nauttimaan tietenkin ihanasta syksystä. Ulkoilu syyssäässä on tehnyt hyvää sielulle. Eniten on tullut ihasteltua sieni- ja marjasatoa. Joka kerta on harmittanut, kun ei sitä ämpäriä/muovipussia tms. kantoastiaa ole ollut mukana. Sato on jäänyt yleensä metsään toiselle onnekkaalle. Sen verran toki poimin puolukoita, että sain leivottua puolukkakinuskipiirakkaa kaverin tupareihin (voi kyllä, minä leivoin ihan itse!). Kaikessa lepäilyssä ja kotihoito/sairaslomajaksolla on tullut semmoinen ylinostalginen olo. Sitä useampaan kertaan on miettinyt, miltä tuntuisi olla metsäleirillä tai marssilla. Ilmeisesti alan olla jo vähän liian vieroittunut oikeasta armeijatouhusta.
 |
| Mökillä pidetään kahvitaukoa saunomisen lomassa. Kuvassa siis saunajuomia, yksi per saunoja. |
|
Tässä pikkuhiljaa alkaa aamut huveta. TJ 79 ja työtahti kiristyy. Lehden ilmestymisaikataulu on kaventunut kahteen viikkoon, mikä tuo omat haasteensa. Onneksi lehteä tehdään nyt hyvällä sykkeellä ja työtaakka tuntuu jakautuvan aika tasaisesti. Viimeaikoina suurin ongelma on ollut eriävät mielipiteet kolumnini suhteen. Mielestäni se on erittäin hyvä ja osuva, mutta palaute esimieheltä oli sen suuntainen, että sitä tulisi editoida, mikäli haluan sen julkaistavan. Katsotaanpa miten käy ja löytyykö asiaan sellainen kultainen keskitie.
 |
| Tykistöprikaatin sode, Niinisalo. Juttumatkalla näkee muitakin maisemia :D |
Tänään ohjelmassa olisi jälleen kerran myös paraatissa pönöttämistä. Se on kyllä jotain sellaista, mitä en olisi koskaan uskonut tekeväni näin usein! Homma itsessään ei ole tietenkään mitään vaikeaa tai vastenmielistä, mutta kun oikeasti paraateja on tyyliin joka toinen viikko niin alkaahan se maistua vähän puulta ja olisi sitä muutakin (tärkeämpää) tekemistä. Noh, hyvällä ilmeellä mennään ja tästäkin selvitään!
Hei täällä ois yksi innokas, joka haluaisi Ruotuväkeen levikkisihteeriksi omana palvelusaikanaan! Voisitko jossain postauksessa kertoa haastatteluista viestintätehtäviin hakiessa ja arjesta toimituksessa? :) Kiva kuulla että nyt alkaa yhteishenkeä löytyä uuden miehistön myötä.
VastaaPoista