Eka viikko Kehä III:n sisällä

Huh-huh! Meikälikka matkusti Juhannuksen jälkeen isolle kirkolle, eli Helsinkiin. Lähtö otti tiukille ja etenkin tuntui pahalta sanoa heipat kaikille niille mahtaville tyypeille keiden kanssa oli saanut suorittaa palvelusta tähän asti. No mutta siis Cheekin sanoin: "Mä teen sen mitä mun tehtävä on, mä meen koska mun mentävä on."

Tarkoituksenani oli ilmottautua 22.6.2014 klo: 19 jälkeen Kuljetuskomppanian päivystäjälle Santahaminassa. Mukanani oli komennustodistus (siirtotodistus). Mutta kuinkas ollakaan: kun pääsin paikalle (joskus klo 22 pintaan), niin kukaan ei ollut tietoinen, että olen tulossa. Minua odotettiin paikalle vasta maanantaina klo 9. Onnenpäivä! Tämä tarkoitti, että ensimmäinen yöni uudessa yksikössä menikin sitten hieman askeettisimmissa olosuhteissa, mitä tuli siis ainakin petivaatteisiin. Mulla oli tyyny, aluslakana ja päiväpeitto.

Soronnoo Länsiranta! You are always my number one!

Punkka à la Santahamina

Voin kertoa, että kun koitin mennä nukkumaan normaalista yövarustukses (t-paita ja pikkumustat, eli shortsit jalassa) niin meinasin jäätyä. Sit piti nousta ylös ja laittaa villasukat... ei auttanu, piti nousta ja laittaa poolopaita päälle... ei auttanu, piti laittaa pitkät kalsarit jalkaan... ei auttanu, eikä mulla ollu enää oikein mitä lisätä, kun ei kehtaa ihan lomapuku päällä nukkua, joten otin vielä pyyhkeen lisäpeitoks. Vasta sitten sain nukuttuu. Hyinen kassu, hyinen tupa. Yäk Santahamina, oot persiistä! Oikeesti onhan tää osittain vaan hirveetä neiteilyä, mutta kun on tottunu parempaan, niin kyllä ihan hintsusti harmittaa tää uus paikka. Pitää herätä joka aamu 05.30 ja aamupalalle pitää lähteä 05.50, et kerkee 06.35 bussiin ja komennuspaikalle. Niin ja sitten kaikkialle on pitkä matka marssia: muke on kaukana, sode on kaukana ja se varusvaihto, no sehän vasta onki ihan hemmetin kaukana. Aivan superia! Niin ja jotain hiton hanhia (ja hanhenpaskaa) joka paikka täynnä!

Mun uusi "koti" - Upea vanha rakennus (ainakin ulkoa käsin, niin ja just hanhet jossain piilos kytikses)

Mutta ekan viikon maanantai meni ihan vaan tuol kassulla pyöries, oppitunneil ja sit varusteita hakiessa. Mukavaa huomata miten "palvelualttiita" varusvaraston ihmiset ovat muuallakin. Jotenkin tuli oikein lämmin olo ku niin oli sama fiilis ku ennen vanhaan loppuvastuksen kanssa. Sain muun muassa kolme koon 42 kauluspaitaa, kun ei vaan ole pienempiä ja sit koon 52 karvalakin, vaikka mä sanoin et mun hattukoko ois 59-60. Eihän se oo niin justiinsa... ihaku mä käyttäisin yhtään mitään muita varusteita ku lomapukua ja lomamaihareita enää ikuna. Niin ja kauluspaitoja, siis niitä ylisuuria telttoja, mut eihän sitä tarvi olla edustava, kun sitä on vain edustushommis ja komennuspaikkana Pääesikunta. Ei harmita yhtään, ei. Eikä eittämättä yhtään vaivaa se, et jouduin luopumaan mun rakkaasta baretista ja joukko-osastotunnuksesta. Nyt mä oon joku ihmeen kaartinjääkärirykmenttiläinen ja maavoimien väreis... noooooo!!!

Onneksi vihreä(kin) pukee mua... Holy crap! I look fabulous!

Okei, jos mä nyt kuitenkin koittaisin kertoa myös jotain positiivista niin se on RUOKA. Siis ruoka, mitä saa Pääesikunnan lounasravintolasta. Se on aika nannaa. Niin ja onhan nää luovat kirjotteluhommatkin ihan mukavia. Ehkä nyt alkuun on vaan vaikee tottuu ku on uus paikka, uudet ihmiset ja uudet kuviot. Onneksi oon suhteellisen sopeutuvainen ja kovapäinen, eli se mihin ryhdyn niin sen haluan hoitaa loppuun asti. En silti voi kieltää ettenkö olis viime viikolla kokoajan vaan oottanu viikonloppulomaa ja vähän sitä hengähdysaikaa poissa täältä pk-seudun ihmismassasta ja kaikesta uuden opettelusta. Loppuun on ihan pakko purnata vielä tästä Helsingin säätä: tuntuu et tääl ei oo kesää ollenkaan vaan sataa ja tuulee kaikki päivät. Ilmeisesti kesä on tilattu vasta heinäkuulle ku uudet mosatki tulee... Hajotkoon helteeseen ja hyttysiin :D Mut hei, tärkein juttu meinas unohtuu: nyt on juna kääntyny! Eli TJ171, päiviä on siis vähemmän edessä kuin takana!

Sveitsinleikettä viime perjantaina lounaaksi ja päivälliseks jajaja...