Kolmas viikko alkanut

No huh-huh... siis täällä on ollut vähän kiirus. Olisin kirjoitellut aiemminkin mutta valtio on tarjonnut mukavasti tekemistä täällä heti ensi hetkistä alkaen. Koitetaanpa nyt kumminki tiivistää kuluneiden viikkojen tunnelmia ynnä muuta settiä.

Heti alkuun, kun pääsi perille, niin alkoi ihan kunnon setit. Ei mitään "pehmeää laskua" vaan suoraan sisäänkirjautumisen jälkeen hakemaan varusteita. Siis noin 40 kiloa tavaraa säkkiin ja kantoon. Säkki oli tietenkin sellainen, ettei sitä pysty mitenkään ergonomisesti nostamaan tai kantamaan. Kivaa siis oli ja teki tosi hyvää tämmöiselle selkäraihnaiselle. Jollain ilveellä ne tavarat kuitenkin päätyi omaan tupaan ja kaappiin asti.

Morttisäkki ja reppu. Painoivat tonnin... no ei nyt ihan mut pahalta tuntu.

Ekasta viikosta ei oikein muistakaan mitään. Niin paljon tuli vaan uutta asiaa ja opittavaa,  ettei mitään pysty oikein erittelemään. No sen muistaa, että toisena päivänä saatiin rokotteet ja terveystarkastuksetkin oli joskus aika alussa. Meidän joukkue on tietenkin paras kaikista ja meidän alikersantit (ryhmänjohtajat) on varmaan maailman parhaimmat. Niin kuin on myös ylemmät johtajat. Tosi hyvä fiilis on ollut ekoilla viikoilla, kiitos niiden.

Yläpeti, ei oo paras mutta on ainaki mun oma peti. Ensimmäinen punkkayritys.

Oma taistelujakkara ja pinkka kuvassa vasemmalla. Priimaa pukkaa ;)

Tokalla viikolla kiristettiin vähän tahtia ja otettiin enemmän fyysistä rasitusta. Juostiin muun muassa 7 kilometrin lenkki (tuntu pahalta), oli ensimmäinen taisteluharjoitus, eli tetsattiin metsässä yksi päivä (tuntu vähän pahalta ja teki kipiää se syöksyily) ja siihen perään sitten viikonloppu kiinni (tuntui ihan hirveeltä). Kiinnioloviikonloppu meni sitten ampumaharjoituksissa ja siihen liittyvissä oheiskoulutuksissa. Alkuun marssittiin tetsarit selässä 7 kilsaa suuntaansa sinne ampumaradalle, sitten paleltiin ja ammuttiin...  sitten lopuksi opittiin kertasinkoa, telamiinaa ja käsikranaattia käyttelemään. Sunnuntaina sitten sama uusiksi miinus tetsarit ja oheiskoulutus.

Harmikseni heräsin sunnuntaiaamuna migreeniin, joten kävin vähän terveysasemalla vuodelevossa, jonka jälkeen pääsin sitten autolla ampumaradalle ampumaan, vähän makuulta ja vähän polvelta. Ei oikein mennyt putkeen mutta pääasia oli, että pääsi ampumaan ja kävelemään sitten takaisin kasarmille. Nyt sitten vaan särkee ja sattuu. Enimmäkseen vissiin lihaksia, joten eiköhän se tästä ohi mene ja iloksi muutu. Lomalle päästää jo kolmen päivän päästä! Mahtavaa,  että on jaksanut ja pystynyt olee täällä tähän asti ja jatkoa seuraa :)

Vielä loppuun lyhyt tiivistys fiiliksistä:
- tämä ON fyysistä ja raskasta, silti ei tee mieli lopettaa
- olen todellakin vanhin alokas täällä ja vähän sillä tapaa eri lähtökohdista tänne tullut
- täällä kokee niin paljon uutta ja siellä omalla epämukavuusalueella saa olla ihan runsaasti
- en olekaan ihan varma mihin tehtäviin haluan hakeutua

Kauhajoki - Muista koputtaa ! (jos olet mies)